Tangon rytmiin

Tervetuloa opettelemaan tangoa finaalipäivänä. Illan finaalin jälkeen Nostalgiset Iskelmätanssit, joissa voit testata oppimiasi taitoja. SUSELin nettisivut

Finalistit 7

TIMO UUSIKYLÄ

Turun terveiset lähettää Timo Uusikylä,  67 v eläkkeellä neljättä vuotta oleva elektroniikka-asentaja.

Musiikkitaustasta vähän;  opintoja 60-70 luvulla Turun musiikkiopistossa, pääaineena laulu 7 vuotta ja Varsinais-Suomen musiikkioppilaitoksessa laulutunteja Kalevi Lahden oppilaana 4 vuotta – laulun peruskurssit sain puristettua hänen johdollaan.

Hiljaisia vuosiakin on ollut välissä, mutta kuorotoimintaa kuitenkin ja satunnaisia kirkkoesiintymisiä, harrastajateatteria paikallisilla näyttämöillä.  Ammattilaistenkin kanssa olen saanut työskennellä Turun kaupunginteatterissa ja Samppalinnan kesäteatterissa muutamina vuosina.

Kevyempi musiikki on tullut mukaan vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun innostuin osallistumaan erilaisiin kisoihin (Eläkeliiton karaoke, Olavi Virta, seniorilaulaja).

Tango on mulle aika tuore tuttavuus, mutta sitäkin kiehtovampi moni-ilmeisenä ja haastavana lajina. Tangomaestro kilpailusta sain tietää kuorokaveriltani SenioriKulkusista, joka puuhaili Liedon kurssia.

No jotain muutakin kuin pelkkää laulua:  omakotitalossa  puuhaa riittää varsinkin, kun se on vanha koulu. Joten ääntä mahtuu kun katto on korkeella. Liikunta ja erityisesti pyöräily on ollu ihan intohimo nuoresta lähtien.  4 lastenlasta pistää myös lisävauhtia ajottain papan elämään.  Eipähän sitten pääse sammaloitumaan.

WP_20170705_16_53_15_Rich – kopio

Kesäterveisin Timo.

Finalistit 6

EERO-VEIKKO HÄKKILÄ

Olen Eero-Veikko Häkkilä Espoosta.

Musiikki on kuulunut elämääni pienestä pitäen. Olen opiskellut laulamista Helsingin Metropolia Ammattikorkeakoulussa sekä Saksassa ja Puolassa, josta valmistuin Fryderyk Chopin -yliopistosta viime vuonna.

Tango on jollain kumman tavalla kulkenut matkassani jo siitä lähtien, kun innostuin käymään laulutunneilla. Ensimmäinen tangoesiintyminen taisi olla joskus lukioikäisenä ”Maailma Kylässä” -festivaaleilla, kun projektiluonteisesti kasattiin pystyyn pieni bändi. Siitä lähtien olen tehnyt pienimuotoista tangokeikkaa erilaisissa tilaisuuksissa. Aikojen saatossa kytenyt idea syvemmästä perehtymisestä lajiin on alkanut tuntua oikealta. Tangon laulaminen kaikessa vaativuudessaan on vaikuttavaa musiikkia, jos se on valmistettu huolellisesti ja hyvällä maulla. Päätin osallistua TangoMaestroon, koska se näytti olevan musiikkia arvostava kilpailu.

Vanha sanonta siitä, että on mentävä kauas nähdäkseen lähelle, pitää ainakin omalta osaltani paikkansa. Varmasti oleminen ulkomailla on vaikuttanut inspiraatiooni laulaa enemmän suomitangoa. Suomi 100  vuotta on osuva aika sukeltaa tangon kautta ”kansakunnan tunteiden historiaan ja sen salattuun muistiin”. Osallistuminen kilpailuun on ollut hyvä tapa ottaa asia omakseen ja tehdä jotain konkreettista asialle, mikä on ollut pitkään vain suunitteilla.

On oikeasti hienoa päästä esittämään vähemmälle huomiolle jääneitä tangoja hyvän orkesterin kanssa!

Joitain esikuviani ovat Olavi Virta, Juha Eirto, Veikko Tuomi, Georg Ots, Usko Viitanen, Veikko Tyrväinen.

kuvatango

Tervehdys laulajat!

Laulu on jatkettua puhetta, olet varmaan kuullut tämän lauseen joskus. Tuohon lauseeseen kiteytyy mielestäni luonnollisen laulamisen lähtökohta ja laulun hallittavuus.

Ensimmäinen opettajani sanoi minulle ”Muista, että laulu on jatkettua puhetta”, mutta hän ei sanonut mitä sillä tarkoittaa. Minä vaan nyökkäsin, että joo, mutta en voinut ymmärtää, mistä oli kysymys. Lauloin ja opiskelin laulua kovalla innolla ja tämä lause tuli taas vastaan muutaman vuoden kuluttua, kun kaverini antoi minulle vinkin opettajasta Elias Palola.

Menin Ouluun ensimmäiselle tunnille Eliaksen luo ja lauloin jonkun Merikannon laulun hänelle.

Kuunneltuaan Hän sanoi sanat ”älä sinä poika laula,vaan ruppee puhumaan”. Ajattelin, että joopa, taas tämä juttu… Mutta Elias alkoi avata minulle tätä lausetta omalla huumorin höystämällä tavallaan ja tunnilla pystyin osittain toteuttamaan jo tuota ajatusta ”puheesta”. En kuitenkaan vielä hallinnut asiaa tietoisesti, vaan joitakin harjoituksia matkimalla löysin sen ”puhejutun” aina tunnilla.

Meni kaksi vuotta, kunnes lamppu syttyi päässäni ja tajusin mistä on kyse. Ensimmäinen ajatus oli, voiko tämä olla näin yksinkertainen ja helppo juttu. Yritämme laulaa hienosti ja kauniisti. Kenties alamme ajatella, että ääni syntyy otsassa tai nenän varressa, niin kuin usein opetetaan. Tällöin häviää oikea puheenomainen laulutapa. Mutta nyt ei pidä sotkea puhelaulua ja puheen avulla tehtyä laulamista keskenään. Jatkettu puhe laulussa tarkoittaa sitä, että käytämme juuri niitä lihaksia ja ominaisuuksia laulaessa kuin puhuessa.

Olen tavannut opettajana satoja laulajia ja melkein poikkeuksetta tämä asia on etsittävä laulajan kanssa. Tähän samaan asiaan liittyy vokaalien hallinta ja oikein tekeminen, siis luonnollisesti.

Nämä asiat kulkevat käsi kädessä ja vielä suun aukaiseminen liittyy tähän, pitää osata aukaista suu oikein. Usein totean oppilaalle, että puhe on paras laulun opettaja, kunhan ensin ”oppii puhumaan oikein”.

Olen miettinyt hyvin paljon, miten tämän asian voisi opettaa ja siksi olen kehitellyt erittäin yksinkertaisia harjoituksia liittyen jatkettuun puheeseen. Laulaja voi oppia tämän asian vaikka ensimmäisellä tunnilla, jos lähtee ennakkoluulottomasti etsimään luonnollista ja helppoa tapaa laulaa. Asian oppii yhdellä vokaalilla ja voin vakuuttaa, että laulaminen alkaa sujua helpommin.

Tämä asia ei ole mikään yritys keksiä polkupyörää uudelleen, vaan tämä on tapa laulaa siten kuin ihminen tekee äänen luonnollisesti, siten kuin vauva ja pieni lapsi. Pieni vauva voi huutaa läpi yön 3-viivaista ääntä, mutta hänen äänensä ei tule käheäksi, vai oletteko kuulleet käheää vauvanääntä. Mistä tämä sitten johtuu? Siitä, että kaikki tapahtuu spontaanisti ja luonnollisesti. Mikä on sitten luonnollista äänenkäyttöä? PUHE !! Leikillisesti voisi vielä todeta tuohon vauva-juttuun sen, että kukaan laulunopettaja ei ole vielä opettanut vauvalle, että ääni syntyy otsassa ja että pitää hengittää vatsanpohjaan. Muista, että ääni syntyy kurkunpäässä äänihuulissa ja ihminen hengittää keuhkoihin ! Kun laulaja hallitsee oikealla tavalla äänensynnyttämisen ja hengityksen, voi ääni alkaa soimaan siellä otsassa, mutta luonnollisesti ja kokonaisena.

Lauluterveisin, Matti

matti